Maailman mielenterveyspäivä - World Mental Health Day

Keskiviikkona 10.10 vietettiin kansainvälistä Maailman mielenterveyspäivää.

Paljon on mahtunut kaikenlaista kuluneeseen viikkoon. Olen ollut äärirajoilla, romahtamispisteessä. Meneillään on miljoona ja yksi asiaa. 

Masentuneen mielen kanssa kaikkien meneillään olevien asioiden handlaaminen on vähän kuin jongleeraaminen yhdellä kädellä. Useamman pallon samanaikaisesti ilmassa pitäminen ei ole täysin mahdotonta, mutta vaatii todella paljon taitoa, tahtoa ja osaamista.

Sitä paitsi, viime aikoina en ole voinut itse päättää monellako pallolla haluan jongleerata. Se on päätetty puolestani. Kohtalo on heittänyt mukaan useampia palloja kuin mistä selviydyn. Myönnän,että pallot ovat välillä pudonneet ja pakka hajonnut. Mutta olen selvinnyt.

Olen joutunut masennuksen myötä opettelemaan mm. uudenlaisia selviytymistapoja arjessa - ja elämässä. En hallitse näitä vielä täysin, ja uskoakseni nämä ovat sellaisia elämänmittaisia oppimisprosesseja.

Itsensä kuunteleminen. Tekee hyvää pysähtyä ja kuulostella mitä minulle oikeasti tänään kuuluu? Miten minä voin? Mitä minä tarvitsen? Milloin olet viimeksi kysynyt itseltäsi päätöksentekotilanteessa, "Tekeekö tämä minulle hyvää?" tai "Onko tämä minulle hyväksi?".

Arjen ja asioiden jaksottaminen omien voimavarojen mukaisesti. Minulta meni todella kauan käsittää, että minun ei tarvitse rakentaa arkeani yleisten normien mukaisesti. Päivääni ei tarvitse kuulua kolmea palikkaa: työ, harrastus, arjen pyörittäminen. Nämä on kai niitä asioita, joita meiltä odotetaan päivittäin hoidettavan. Käy töissä, käy harrastamassa, hoida kotiaskareet. Mutta mitäs sitten kun voimat eivät riitä? Minun ei tarvitse jaksaa. Tuon luvan antaminen itselleni on ollut vapauttavin ja suurin yksittäinen kuntoutumistani edistänyt asia. Minun päivääni mahtuu tällä hetkellä yksi ainoa palikka, yksi asia kerrallaan. En jaksa käydä ruokakaupassa, sekä ratsastamassa. Joudun valitsemaan kumman teen. Minä en pysty enempään, mutta minun ei tarvitse  jaksaa enempää ja se on täysin OK.

Olet varmasti kuullut tavoitteiden asettamisesta ja tavoitteen pilkkomisesta osatavoitteisiin. Vien tämän ajattelun vielä pidemmälle. Olen opetellut hoidettavien asioiden pilkkomista palasiin, palasten pilkkomista osiin ja osien murustamista naurettavan pieniin hippusiin. Keskityn vain hippuseen kerrallaan.

Näiden kolmen ohjenuoran lisäksi neulon (yllätys) ja hevostelen. :)

Mitä keinoja sinä käytät arjenhallinnassa? Mitkä asiat ovat auttaneet sinua elämään masennuksen ja ahdistuksen kanssa?

Wednesday 10.10, was the World mental health day.

Much has been going on on the last weeks. I've been on the edge, near breakdown. There are million things going on at the same time. 

With the depressed mind, handling all the things that are going on is a bit like juggling one handed. Keeping several balls in the air at the same time is not entirely impossible thing to do with only one hand, but it requires a lot of skills, will and know-how. 

Besides, I have not been able to decide how many balls I want to juggle. It has been decided for me. Fate has thrown more balls in the air than I can handle. I admit that I have dropped the balls few times. But I haven't given up. I have my tricks how to get on going again.

I've had to learn these skills to manage depression and anxiety. I still do not fully master these, and these are more like those lifelong learning processes.

Listening to yourself. Like, truly listen to yourself. Stop for a moment and ask yourself how are you doing today? How am I? What do I need? When was the last time you asked yourself in a decision-making situation, "Does this do good for me?" or "Is this good for me?".

Scheduling things by listening my own well-being. It took me a really long time to realize that I do not have to build my everyday life by the general norms. My days do not have to include the most common three "blocks": work, hobby, everyday errands. I think these are the things we are expected to be dealing on daily basis. Go to work, do some exercise, take care of housework and kids. But what if I'm not capable of doing ALL those things? Well, I do not have to. Granting myself that permission, has made the most greatest improvement in my recovery. My day can include only one of those blocks, one thing at a time - and it's OK! For excemple, I can not go to a grocery store and for a ride on the same day. I have to choose which one I do. This means that I have to do a lot of planning and scheduling on my everyday life.

You've certainly heard about setting goals and breaking the target into the sub-goals. I will go beyond this thinking. I have learned to chop things into pieces, then chopping the pieces into even smaller bits and finally grind those bits into ridiculously small crumbs. Then, I'll focus on a single crumb at a time.

In addition to these three guidelines, I knit (surprise) and "horse around" :)

What are your tricks to manage everyday life? What things have helped you to deal with depression and anxiety?